Tai no, ei tätä sinänsä voi peloksi sanoa.. mutta ehkä jollain tavalla. Voin virallisesti nyt sanoa tämän olevan mun ihka eka vauva-postaus! :o
Mä en ikinä oo ollu lapsityyppiä. En koskaa. Mun lähisuvussa ei oo koskaan ollu lapsia, ainakaan niin että näin "vanhemmiten" olisin ollut niiden kanssa oikeastaan missään tekemisissä. Oon aina ollu ihan mielettömän epävarma esimerkiksi ottamaan lasta syliin, leikkiä sen kanssa, saatikka vaihtamaan vaikka vaippaa! Pelkään tekeväni jotain ihan väärin ja samalla äiti vieressä katsoo ihan paniikissa voi ei voi ei mitä toi tekee! Näin ajatellen mun pelko on lähinnä ollu suurta epävarmuutta.
Muistan joskus ehkä 10 vuotiaana joutuneeni katsomaan serkkuni perään, joka oli tuolloin ehkä vuoden tai pikkuisen vanhempi. Se oli mulle jollain tapaa niin ylitsepääsemättömän epämiellyttävä ja pitkäpiinainen tilanne, et jotenki päädyin "olla pitämättä" vastaavanlaisista tilanteista. Tämäki on yks syy siihen miksi usein kerron ihmisille, etten pidä lapsista, eikä ne vaan oo mun juttu.
Tänään kuitenkin tutustuin ehkä maailman ihanimpaan tyttöön! Tämä puolivuotias hurmuri oli Nella, Kirsin ja Jonin tyttö. Mentiin tänään kaverini Tiinan kanssa Kirsin luo kyläilemään, koska Kirsi oli luvannut laittaa Tiinalle (taas) pidennykset.Meinasin kuolla! Nella oli niin iloinen! Ja parasta oli varmaan se, että tajus tuommoosen pienen palloron tykkäävän musta! Olin niin myity!
Pelleilin Nellan kanssa varmaan pari tuntia samalla kun Nella neiti istui sitterissä. Niin ihana! :) Nella potki heti vauhtia jos lopetin sitterin heiluttamisen. Mä nauroin ihan himona sille tytölle ja kaikille niille ylisöpöille ilmeille ja kaikille. Pitää kyllä ehdottomasti tutustua paremmin kaikkiin muihinkin lapsiin, ja kattoa kuinka niiden kanssa tulee toimeen.
Ajatelkaa! Mä uskalsin ottaa Nellan syliinkin! Tiina kattoi vieressä ihan että "ei herranjumala, sä otit sen syliin!". Uskalsin jopa nostella Nellaa välillä parempaan asentoon sitterissä. Mä en muuten ees ennemmin tienny mikä sitteri on!
Teen tätä merkintää puhelimella, joten en osaa sanoa miten nämä kuvat tähän merkintään tulee. Anyways, lopussa myös kuvajaisia meidän kissavauvoistakin! Awwww niiiiin söpöjä!
 |
| Äitin "kettu". Betonityönä tehty. |
 |
| Lootuuu! <3 |
 |
| Minä ja Nella :) |
 |
Äitin tekemiä betonitöitä oli vaikka millä mitalla.
Tässä herra ja rouva Kana. |
 |
| Lumipallopuska niin täynnä kukkia, ettei meinaa oksat jaksaa. |
 |
| Äitin kukkia :) |
 |
| The bunny family! |
 |
| Lisää äitin kukkarebertuaaria. |
 |
| Awww! Meidän uusimmat perheenlisäykset! |
 |
| Ja siinä minun kotikotini on <3 |
 |
Jostain syystä nää kuvat tulee tosi
typeräs järjestykses kun tekee
merkintää puhelimella. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anonyymi kommentoija, ilmoitathan nimimerkkisi!