Tänään posteljooni toi minulle uusimman Cosmon. Yksi artikkeli kolahti niin että piti lukea juttu useampaan kertaa. Isäinpäivän teeman mukaisesti Cosmossa oli juttu "Maailman tärkein mies", joka käsitteli isän ja tyttären suhdetta, ja miten isä voi vaikuttaa tyttäreensä esimerkiksi työelämässä tai tyttären tulevissa parisuhteissa. Cosmossa oli listattu erilaiset isätyypit. Isätyyppejä oli viisi erilaista. Itse löysin yhden, joka sopi oman isäni kuvaukseen täydellisesti.
Haluan nyt siteerata suoraan mitä jutussa kirjoitettiin, koska tää parisivuinen tekstiryöpytys on mulle tällä hetkellä ihan mielettömän ajankohtainen.
"--Isän hyväksyvä ja ihaileva katse tukee tyttären itsetunnon kehittymistä, eikä tämän tarvitse hakea huomiota kaikilta eteentulevilta miehiltä. Se, että isä osoittaa kiinnostusta ja hyväksyy, on tärkeää myös aikuiselle tyttärelle.--Isäsuhde vaikuttaa myös siihen, mitä odotat parisuhteelta."
Ja sitten tämä isätyyppi.
Lyttääjä
"Isäsi oli ylpeä sinusta mutta muistutti, että pystyt vielä parempaan. Sait kokeesta arvosanaksi yhdeksän, mutta isällesi se ei ollut merkki koulumenestyksestä. Hän kannusti sinua nappaamaan täyden kympin. Kasvoit janoaamaan isäsi hyväksyntää. Ymmärsit jo lapsena, mitä sinun kannatti tehdä, jotta hän huomaisi sinut ja arvoistaisi tekojasi.
Kilpailuhenkisessä ilmapiirissä kasvanut nainen on yleensä vahva ja motivoitunut. Et luovuta helposti tiukassakaan tilanteessa. Saatat yrittää joskus jopa liikaa ja tavoittelet pakonomaisesti kumppanisi hyväksyntää. Pyrit parisuhteessasikin aina vain parempaa. Haluat olla mitä ihanin kumppani, vaikka toisinaan olet oman jaksamisesi äärirajoilla. Et uskalla luottaa, että riität sellaisena kuin olet. Saatat olla myös herkkä arvostelulle ja loukkaantua ystävän tai työtoverin vitsiksi tarkoitetusta huomautuksesta."
Tuliko hieman sellanen WTF-fiilis vai häh? Olin ihan silmät suurena ja ja suu auki. Pitäiskö kirjottaa koko rimpsu isän Isäinpäivä-korttiin?
Meillä jokaisella on vanhemmat, joita emme ole voineet itse valita. Vanhempamme ovat (useimmat ainakin) yrittäneet parhaansa lastensa eteen, mutta valitettavasti hekin tekevät virheitä, joita varmasti katuvat. Neuvoni onkin, että älä laita tuota rimpsua isänpäiväkorttiin. Pahoitat vain isäsi ja oman mielesi. Mutta on hyvä tiedostaa asioita, koska useimmat niistä heijastuvat lapsuudesta pitkälle aikuisuuteen, miten tai miksi jossain tilanteissa käyttäydymme, tai miksi joistain asioista ahdistumme. Vanhempien läsnäolo on pienelle lapselle tärkeää. Jos lapsen pitää taistella vanhempien ajankäytöstä heidän työn tai harrastustensa vuoksi, saatta olla, että hyväksyntää haetaan "aina vain paremmalla suorittamisella" tai jopa häiriökäyttäytmisellä, jotta huomiota saataisiin.On helppoa syyllistää omia vanhempiaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että he eivät siitä enää muuksi muutu. Siksi olisikin hyvä tiedostaa, mitkä asiat tai seikat yhä tuntuvat vaikuttavan nykyiseen elämääsi ja käsitellä niitä vaikka ammattiauttajan kanssa. Jos asia vaatii "puhdistusta" vanhempien kanssa on tärkeää pysyä asialinjalla, ettei asiat mene solmuun entistä enemmän. Näin minä asian koen, omakohtaisesti vastaavassa tilanteessa olleena.
VastaaPoista